Leo Tolstoi vie lukijansa Sevastopoliin joulukuussa 1854. Päähenkilö astuu sisään seurahuoneen suureen saliin, joka on muutettu sotasairaalaksi. Hän keskustelee loukkaantuneiden kanssa ja yrittää keksiä sanottavaa. Sotilaille kotopuolessa syötetty kuva taisteluiden glooriasta alkaa rapistua, kun päähenkilö kävelee veristen sänkyjen välejä. Tämä ja kaksi muuta kokoelman tarinaa Sevastopolin piirityksestä perustuvat Leo Tolstoin omiin kokemuksiin Krimin sodassa (1853–1856). Kokoelman tarinoita pidetään Tolstoin myöhemmän suurteoksen, Sodan ja rauhan, tapahtumien esiversioina. Tolstoi asettaa taidokkaasti vastakkain sodan järjettömän julmuuden ja sotilaiden opetteleman apaattisuuden ja välinpitämättömyyden. Leo Tolstoi (1828–1910) on venäläisen realismin kulmakiviä ja yksi tunnetuimmista venäläisistä kirjailijoista. Hänen pääteoksensa Sota ja rauha (1865–1869) ja Anna Karenina (1875–1877) kuuluvat maailmankirjallisuuden pidetyimpiin kirjoihin. Monilahjakas Tolstoi ei kaihtanut yhteiskunnallisten tai uskonnollisten näkemysten lisäämistä teoksiinsa.
